Vainio pitää Suomen lippua korkealla Riossa

Jutun on kirjoittanut Jesper von Hertzen

Siitä asti kun sulkapallo tuli viralliseksi olympialajiksi Barcelonassa 1992, on Suomella ollut edustusta jokaisissa kesäolympialaisissa. Tänä vuonna tuota perinnettä jatkaa maamme naisten ykköspelaaja Nanna Vainio.

Myöhästyn tapaamisestamme tahallisesti muutaman minuutin. Tiirailen haastateltavaa salaa kadun toiselta puolelta. Haluan nähdä saako Rio de Janeiron kesäolympialaisiin valmistautuva Nanna Vainio seistä rauhassa nimikirjoitusten metsästäjiltä Helsingin suosituimmalla treffipaikalla, Stockan kellon alla. Saa, ainakin kaatosateessa.

– Joo, ei kukaan minua tunnista. Tai kerran itse asiassa tunnisti. Olin vienyt pelipaitani teipattaviksi, ja firman nainen tunnisti minut äänestä, Nanna Vainio nauraa meidän kävellessä kohti Eteläesplanadilla sijaitsevaa lounaspaikkaa.

Painofirman nainen oli kuullut Vainiota jossain radiohaastattelussa, joita viime aikoina on riittänyt, kertoo Vainio ja listaa medioita kuten Urheilusanomat, Radio X3M, Radio Vega ja Västra Nyland. Ja tämä lienee vasta alkusoittoa.

Jatkuvaa reissaamista

Rio de Janeiron olympiakisojen alkuun on tätä kirjoittaessa 50 päivää. Suomen sulkapalloa ahkerasti seuraaville SM-kisat ja MM-kisat ovat tärkeitä tapahtumia, mutta isoa yleisöä kiinnostaa eniten Olympiakisat. Niissä myös mediaalisesti pienempien lajien edustajat pääsevät nauttimaan parrasvaloista.

Sen huomasi hyvin Lontoon Olympiakisoissa, kun Ville Lång taisteli urheasti maailman ykköspelaajaa, Malesian Lee Chong Weitä, vastaan. Lång kaatui saappaat jalassa mutta samalla tuli hurjasti niin sanottua ”kredittiä”. Viimeistään silloin Långin nimi tuli tutuksi myös tavallisille penkkiurheilijoille.

Vainio tiedostaa, että olympiaedustus tuo lisänäkyvyyttä, vaikka hän ei sitä hakemalla hae.

– Julkisuus ei kiinnosta, eikä sulkapallo todellakaan ole oikea laji mikäli halua näkyvyyttä tai tienestejä. Toki medianäkyvyys auttaa sponsoroinnin hakemisessa.

Ja sitähän ei ole ikinä liikaa, ainakaan suomalaisilla sulkapalloilijoilla. Vainiota sponsoroi hänen äitinsä kautta tulleita rakennusfirmoja, sekä muun muassa Yonex, Sulkapalloliitto, kotiseura ESB sekä hänen saksalainen seuransa.

– Aika plusmiinusnollatuloksella mennään. Ainakaan tänä vuonna ei ole jäänyt mitään säästöön.

Sen ymmärtää hyvin Vainion kerrattessa menneen kauden kisakalenteriaan: on oltu Mauritiuksella, on käväisty Bahrainissa, on lähdetty Peruun – jopa kahteen otteeseen. Vainio arvelee kilpailleensa kaudella 2015-2016 noin 25:ssä maassa. Kisoja on takana 30 plus kymmenkunta viikonloppua Saksan liigaa.

– Joulun ja huhtikuun EM-kisojen välissä oli vain yksi vapaa viikonloppu. Aika hurjaa on ollut ja kauden lopussa olin henkisesti aika loppu, kertoo Vainio, joka syksyllä valmistui – olympiakarsintojen lomassa – kauppatieteiden maisteriksi Copenhagen Business Schoolista pääaineenaan rahoitus.

Olympiapaikasta Vainio kävi tiukkaa kamppailua Airi Mikkelän kanssa. Lopulta vaaka kallistui Vainion puolelle EM-kisojen puolivälieräpaikan myötä.

 

Nanna Vainio SM16_Sami L.
Nanna Vainio
Airi Mikkelä
Airi Mikkelä

Kuinka helpottunut olit kun olympiakarsinnat päättyivät?

– Hyvin helpottunut. Mentaalisesti olin aivan loppu. Ei olisi ollut energiaa jatkaa karsintoja yhtään pitempään. Lopussa huomasin, että tarvitsin aikaa vaan olla, yksikseni. Olin niin väsynyt, että mikään ei enää tuntunut hauskalta. Matkustin kivoihin maihin, Peruun ja Brasiliaan, enkä pystynyt nauttimaan siellä olostani laisinkaan. En halunnut edes poistua hotellihuoneestani. Halusin vaan katsella tv:tä ja lukea. Olin todella väsynyt koko hommaan.

”Yksi matsi pitäisi voittaa”

Vainio on pahoillaan Mikkelän puolesta, jolle hyvästä kamppailusta huolimatta jäi pelkkä luu – ja tietysti roimasti kokemusta – käteen.

– Olihan se tietenkin Airille iso pettymys, jota hän on myös purkanut jonkun verran blogissaan. Molemmat olimme tietoisia siitä, että vain toinen meistä voi päästä mukaan. Valitettavasti molemmille ei ollut paikkaa Riossa.

Brasiliaan Vainio lähti elokuun 3:na päivänä; kisat alkavat muutamaa päivää myöhemmin. Entä millaiset tavoitteet hän on laittanut itselleen?

– Yksi matsi olisi kyllä kiva voittaa. Mutta vaikeaa se on, varsinkin jos samaan alkulohkoon tulee maailman top-15-pelaaja. Heikompia vastaan kaikki on mahdollista, se on ainakin tavoitteeni.

Riossa Vainio aikoo pelien lisäksi ainakin osallistua avajaisiin. Ja tietenkin treenata ja valmistautua koitoksiin. Omien kisojen päätyttyä hän on myös suunnitellut aikovansa katsella olympiajalkapalloa.

– Ostettiin yhden kaverin kanssa liput semifinaaleihin. Siellä voisi pelata esimerkiksi Saksa ja Brasilia, Vainio toivoo.

 

JESPER VON HERTZEN

Kuvat: Suomen Sulkapalloliitto, Sami Lievonen ja Joonas Puhakka